Naisten kausi päättyi pronssiin

Northern Lightsin loppusijoitus runkosarjassa oli kolmas. Oululaisten pronssimitalit varmistuivat päivän ensimmäisessä välieräottelussa Helsingin Roostersin voittaessa Nokia Ghosthuntersin, joten omaan semifinaaliin lähdettiin paineista vapaina kirkastamaan mitalia. Ehkä suurin lataus purkaantui öiseen bussimatkaan ja mitalin varmistumiseen, sillä Lights ei Helsingin heinäkuun kuumuudessa saanut itsestään parasta irti. Oulun hyökkäyspeliä koko kauden vaivannut pieni haparointi näkyi ensimmäisellä omalla hyökkäysvuorolla Lightsin menettäessä pallon. Puolustava Suomen mestari GS Demons rankaisi välittömästi. Varsinaiseksi Lightsin kaatajaksi nousi seitsemän touchdownia viimeistellyt Demonsin keskushyökkääjä Jonna Hakkarainen, jota Oulun puolustus ei kerta kaikkiaan saanut kuriin. Ensimmäinen puoliaika oli suhteellisen tasaista vääntöä molemmilta joukkueilta. Lights pääsi monesti Demonsien kenttäpuoliskolle ja maalialueen tuntumaan, mutta viimeistely takkusi. Oululaisista keskushyökkääjä Milla Riekki onnistui livahtamaan kerran Demons-puolustukselta maalialueelle asti. Tauolle mentiin helsinkiläisten johtaessa 18-6.

Toisella puoliajalla oululaisten väsyessä lukemat repesivät helsinkiläisille. Lightsin oma hyökkäys junnasi tehottomasti paikoillaan ja puolustus kävi lähinnä viivytystaistelua. Aivan ottelun loppuun oululaiset saivat vielä kasattua itsensä ja laitahyökkääjä Milla Haapala juoksi ensimmäisen TD:nsä. Lisäpisteet teki Laura Haapaniemi. Toisella puoliajalla Lights kärsi myös loukkaantumisista hyökkäyksen linjassa ahertaneen Maria Moilasen nilkan murruttua. Parempi joukkue vei voiton ja Lights toivottaa onnea ja menestystä Demonseille finaaliin!
Loppuanalyysiä kaudesta 2011

Jälkikäteen voi sanoa, että Northern Lightsin naiset menestyivät odotuksia paremmin – olihan vielä alkuvuodesta epäselvää saadaanko edes joukkuetta kasaan. Viime vuoden pelaajista puolustuksen johtaja Hanna Saari oli siirtynyt Dallas Diamondsiin Texasiin pelaamaan, maajoukkuetason pelaaja Pauliina Mäkelä oli edelleen loukkaantunut kuten myös SM-sarjan All Starsiin valittu Nina Heikkinen. MM-pronssimitalisti Johanna Päkkilä oli muuttanut Seinäjoelle ja toinen MM-kisakävijä ja Lightsin monivuotinen pelinrakentaja Piia Vierikko oli lopettanut. Suuri menetys oli myös päävalmentaja Matias Westerbergin taukovuosi valmennuksesta. Kauteen 2011 jouduttiin lähtemään pitkälti rookie-pohjaisella joukkueella ja uuden valmentajan Hannu Luttisen opeilla. Elintärkeää joukkueelle oli puolustuksen koordinaattorin ja entisen päävalmentajan Roope Parviaisen paluu Ouluun kesken kesän. Lightsin onneksi myös muutaman välivuoden jenkkifutiksesta pitänyt Meija Lohiniva palasi joukkueeseen ja otti tärkeän roolin pelinrakentajana ja kapteenina. Pronssijoukkuetta ei olisi koskaan saatu kasaan ilman uusia Lightsin pelaajia.

Kakkospelinrakentaja Tiina Ylikorkala joutui Meija Lohinivan loukkaantumisen jälkeen vastuunkantajaksi ja selviytyi hienosti. Puolustuksen takakentällä ja jo tulokaskaudella kapteenistoon noussut Mira Naukkarinen otti roolinsa myös joukkueen hengenluojana. Tärkeät hyökkäyksen ja puolustuksen linjan paikat täyttivät Kati Tapio ja Maria Moilanen kiitettävällä tavalla. Ilman näitä linjatyttöjä hyökkäys ei olisi edennyt jaardiakaan. Todellisiksi rookie-tähdiksi osoittautuivat etenkin puolustuksessa loistanut Milla Haapala (aloitti jenkkifutiksen huhtikuussa) ja alkukaudesta loukkaantuneena ollut Emmi Siivola (Turun lahja Suomen jefulle).

Suurimman vastuun menestyksestä kantoivat kuitenkin vanhat pelaajat. Vähälle harjoitukselle etenkin alkukaudesta jäänyt puolustus onnistui, koska tukimiehiksi ja puolustuksen linjaa johtamaan oli laittaa kokeneita pelaajia. Hyökkäys eteni vanhalla rutiinilla luottaen vahvaan juoksupeliin. Keskushyökkääjät Laura Haapaniemi, Milla Riekki, Milla Kuusisto ja Natalia Blomster toivat joukkueelle tärkeät jaardit. Puolustuksen ja hyökkäyksen linjaa johti Terhi Julkunen. Lights menetti jo alkukaudesta tärkeän linjapelaajan, kun Terhi Talvitie loukkaantui.

Naisten jenkkifutiksen SM-sarjaa on pelattu vuodesta 2008 lähtien. Jo semikontaktiaikana mentiin helsinkiläisjoukkueiden komennuksessa. Muille joukkueille on jäänyt kilpailtavaksi ainoastaan pronssitila, sillä etelän hegemonialle ei ole vuosikausiin löytynyt todellisia haastajia. Voittamisen kulttuuriin tarvitaan (ainakin) kolme asiaa: hyvä valmennus, riittävästi pelaajamateriaalia ja pelaajien sekä valmentajien sitoutuminen. Oulussa (ja miksei muissakin joukkueissa) on jääty jälkeen kaikissa näissä. Tämänkin kauden Northern Lights tahkosi luultavasti yhdellä sarjan kapeimmista rostereista. Voittajajoukkueeksi ei myöskään päästä sillä, että harjoituksissa käy 4-6 pelaajaa kun ratkaisupelit lähestyvät. Loppua kohden tahtia pitäisi kiristää ja tähän Helsingissä on totuttu. Pronssimitalista voi ja pitääkin olla tyytyväisiä, mutta enempää ei ole jaossa nykyisellä mentaliteetilla. Mitalikolmikon takana on tasainen keskikasti, joka vaanii ensi kaudella vähintäänkin oululaisten pronssinahkaa. Lightsin kunniaksi on vielä mainittava, että joukkue voitti kaikki muut paitsi helsinkiläiset selvin lukemin ja oli ainoa pääkaupunkiseudun ulkopuolinen joukkue, joka teki pisteitä GS Demonsia ja Roostersia vastaan.

Lightsin tiedotteesta / UrheiluOulu